torstai 3. lokakuuta 2013

Mutkia ja polkuja

Kuinka tulla toimittajaksi?

On oltava sinnikäs, aktiivinen, anarkistinen ja järkevä. On osattava verkostoitua, markkinoida itseään sosiaalisessa mediassa ja loistaa työhaastatteluissa. On seurattava kaikkia medioita, pysyttävä kärryillä uusimmasta tekniikasta ja oltava siellä, missä tapahtuu. Koko ajan.

Näin kertoi Tuija Siltamäki, 21-vuotias entinen opistolainen, nykyinen yliopisto-opiskelija ja tänä syksynä myös Kouvolan Sanomien toimittaja. Ahkeruudella, sinnikkyydellä ja kovalla työllä pääsee pitkälle. Mutta täytyykö olla kaikkeen venyvä, väsymätön yli-ihminen ollakseen hyvä toimittaja? Voiko kaltaiseni hidasta pohdiskelua harrastava, lankapuhelinta kaipaava mummosielu pärjätä hektisellä alalla?

Toisenlaista urapolkua edustaa 57-vuotias David Carr. Hän oli kokaiiniaddikti, vankilakundi ja sosiaaliturvan varassa sinnittelevä yksinhuoltajaisä, josta tuli The New York Timesin huipputoimittaja. Carrin tarina on lohdullinen: kaikesta voi selvitä eikä koskaan ole liian myöhäistä.

Millainen on oma tieni? Mutkia on jo jonkin verran takana, edessä varmasti vielä enemmän. Tuija puhui urasuunnittelusta, itse en osaa suunnitella edes huomisen kauppalistaa. Toisaalta, monien kummallisten sattumusten kautta olen päätynyt paikkaan, jossa on hyvä olla juuri nyt. Kuka tietää, mitä seuraavan mutkan takana odottaa?