Hard work pays off

Tässä esimerkki siitä, mihin opiskelu Lahden kansanopistossa voi johtaa. Suosittelen!

Valokuvan voima

Valokuva on hetki, joka ei enää palaa. Valokuva on hetki, joka säilyy ikuisesti. Valokuva on aina valinta: mitä maailmasta halutaan kertoa, mitä rajata ulkopuolelle.

Valokuvataiteessa kuvan aihe ei aina ole se, mitä kuva esittää. Taidevalokuvan tarkoitus on sekä välittää tekijänsä sisäisiä tunnelmia että synnyttää tunteita kuvan katsojassa. Valokuvan tulkinta riippuukin aina katsojan omista taustoista ja maailmankuvasta. Sama kuva saattaa aiheuttaa hyvin erilaisia reaktioita.

Valokuvaaja Ida Pimenoff työskentelee intuitiivisesti, eikä aina suunnittele kuvia etukäteen. Hän kertoo kuvillaan hyvin henkilökohtaisia tarinoita. Joidenkin kuvien merkityksen ymmärtää vasta jälkeenpäin. Kuvan aihe on saattanut pyöriä alitajunnassa jo pitkään, mutta nousee tietoisuuteen vasta myöhemmin.

Pimenoff oli puhumassa Lahden ammattikorkeakoulun Muotoilu- ja taideinstituutin viestintäseminaarissa 13.toukokuuta. Hänen töitään löytyy osoitteesta http://idapimenoff.com/works/ 

Kevät on pyramidihuijaus

On siis kevät ja taas ne soittaa sitä biisiä. Sitä valitusvirttä, jossa kuljetaan Hakaniemen rantaa, syödään salmiakkia ja ollaan surullisia. Se on se kevätmasennus varmaan. Masentaahan se, kun ensimmäiset kukat avaavat silmänsä aurinkoisilla rinteillä. Masentaahan se, kun lentokoneet raidoittavat taivasta auringonlaskun aikaan, jättävät kultaisina kimaltavia juovia vaaleanpunaiseen horisonttiin. Masentaahan se, kun mustarastaan heleä laulu tunkeutuu uneen aamuviideltä, kiipeilee tärykalvolla kuin torakka. Illallakin saattavat lampaat jäädä laskematta, kun on niin saamarin valoisaa. Masentaa niin, että on otettava tukea, mutta kenestä? Kaikki ystävät ovat kadonneet kuin helmitaulut matematiikan luokista. Varmaan kyllästyivät siihen biisiin. Tai menivät kokeilemaan kepillä jäätä, eikä jää kantanutkaan. Semmoinen se on, kevät.

Päijät-Häme-wiki kerää paikallistietoa

Paikallistiedon tuntijat pääsevät jakamaan tietojaan Päijät-Hämeen uusilla kotiseutusivuilla. Lahden kaupunginkirjasto julkaisi vuoden 2014 alussa Päijät-Häme-wiki –sivuston. Wiki on yhteisöllinen tietopankki, johon kuka tahansa voi kirjoittaa artikkeleita, lisätä kuvia tai muokata jo olemassa olevia sisältöjä.

Lahden kaupunginkirjaston verkkopalvelusuunnittelija Merja Taavila kuvailee Päijät-Häme-wikiä epävirallisen historiatiedon tallentajaksi.

- Toivomme, että päijäthämäläiset kirjoittaisivat wikiin sellaista historiatietoa, jota ei löydy kirjoista, kuten muistelmia.

Taavilan mukaan wikiä voisi käyttää matkailumarkkinoinnissa ja koulujen opetusmateriaalina. Päijät-Häme-wikissä voi myös julkaista omia runoja ja kaunokirjallisia tekstejä.

Lahden kaupunginkirjasto järjestää työpajoja wiki-kirjoittamisesta kiinnostuneille 14. ja 16.4. 

Päijät-Häme-wikiin pääsee tutustumaan osoitteessa http://www.paijat-hamewiki.fi/wiki/Etusivu

Työharjoittelun jälkeen

Kaksi viikkoa maakuntalehden toimituksessa opettivat:

Rohkeutta

Olen aina ollut todella ujo ja sosiaalisesti kömpelö. Tai en ihan aina, ainoastaan ikävuosina 6-21. Olen harjoitellut rohkeutta niin teatterin lavalla, kahvilan kassalla kuin puhelinmyyjänäkin. Viime vuosina olen huomannut, että treenaamisesta on ollut hyötyä.

Työharjoittelun aikana olin päivittäin tekemisissä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, joko kasvotusten tai puhelimen välityksellä. Jännitin ennen jokaista soittoa. Jännitin matkalla jokaiseen haastatteluun. Mietin, onko minulla tarpeeksi kysymyksiä, ovatko kysymykset tarpeeksi hyviä, mitä jos unohdan kysyä jotain tärkeää, mitä jos haastateltava on kiireinen, ärtynyt tai muuten vaan hankala, mitä jos en saa tarpeeksi materiaalia juttua varten, mitä jos minua ei oteta vakavasti, koska olen nuori nainen. Pelkoni olivat turhia. Haastateltavat olivat todella mukavia ja kertoivat innokkaasti kaiken, mitä halusin tietää. Jokaiseen tekemääni juttuun oli materiaalia enemmän kuin tarpeeksi. Monet olivat iloisia ja kiitollisia siitä, että olin kiinnostunut heidän edustamistaan asioista.

Erilaisten roolien suojassa olen rohkeampi ja itsevarmempi kuin omana itsenäni. Toimittajana en voi jäädä nurkkaan seisomaan, koska työt täytyy saada tehtyä. Ehkä vielä keksin keinon siirtää tämän asenteen myös siviilielämään. Ujouden karistaminen ei ole helppoa, mutta aion jatkaa harjoittelua.

Nopeutta

 Kello on 15.05. Olen juuri palannut keikalta. Toimituspäällikkö ilmoittaa, että 1500 merkin mittainen juttu on oltava valmis tänään, sillä se julkaistaan huomenna. Työaikani loppuu kello 17.00. En ole koskaan kirjoittanut juttua (tai mitään muutakaan) noin lyhyessä ajassa. Apua! Mitä teen!?

Haen kahvia ja istun kirjoittamaan. Suljen toimituksen oven takanani kello 17.30. Seuraavana aamuna juttu on lehdessä.

Varmuutta

Vaikka kahdeksan tunnin työpäivät olivat tottumattomalle raskaita, en hetkeäkään ajatellut, että kunpa ei tarvitsisi olla täällä. Nautin kaikesta, mitä sain tehdä. Opin paljon sekä lehtityöstä että maailmasta. Tapasin mielenkiintoisia ihmisiä sekä toimituksessa että sen ulkopuolella. Innostuin asioista, joista en ole aiemmin tiennyt mitään.

Joitain vuosia sitten äiti antoi minulle Kiroileva siili -pinssin, jossa lukee: Minne minun pitää mennä? Olen harhaillut kauemmin kuin jaksan muistaa. Olen yrittänyt ja epäonnistunut, tehnyt tuhoon tuomittuja hätäratkaisuja, ahdistunut ja kadehtinut varmoilta vaikuttavia kavereitani. Olen pelännyt, ettei minusta koskaan tule mitään. Nyt vihdoin tiedän, minne minun pitää mennä.

Yhden naisen tarina

Liukuhihnatyö patukkatehtaalla on arvokasta ja tärkeää, osa duunarin identiteettiä. Näin työntekijöille ainakin uskotellaan. Sitten alkavat yt-neuvottelut. Mitä tapahtuu, kun työpaikka viedään? Kuinka ihminen selviytyy rahan hallitsemassa maailmassa? Näitä kysymyksiä pohtii Lahden kaupunginteatterissa 18.1. ensi-iltaan tuleva Kun tyttö on hyvä –musikaali. 

Päähenkilö Ansa Vallittu on tavallinen tehdastyöläinen, kiltti ja auttavainen, kaikin puolin ”hyvä tyttö”. Oman elämänsä murheet hän peittää ahkeroimalla sekä töissä että vapaa-ajalla. Patukkatehtaan monotoninen arki mullistuu, kun yrityskonsultti Erkki Ranto saapuu vetämään tyky-projektia. Tehostustoimenpiteet eivät kuitenkaan pelasta, vaan irtisanomiset ovat vääjäämättä edessä.  

Kun tyttö on hyvä –musikaali on lyhennetty ja päivitetty versio Patukkaooppera –musikaalista, jota esitettiin Tampereen työväen teatterissa vuonna 2007.

Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaa Sirkku Peltola. Musiikin on säveltänyt Iiro Rantala ja sanoittanut Heikki Salo. Lisätietoja: http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/

Omaa itseä etsimässä

Misa Palanderin ohjaama ”Peer” on ärhäkkä ja kantaaottava modernisointi Henrik Ibsenin klassikkoteoksesta ”Peer Gynt”. Lavalla nähdään Lahden kansanopiston Teatteri II –linjan 14 opiskelijaa. Kuusi heistä esittää päänsä kaljuksi ajellutta päähenkilö Peeriä.

”Peer” on matka ihmiskunnan historian synkimpiin hetkiin. Käsittelyssä ovat Pattayan seksiturismi, Hiroshiman atomipommi, Sotshin olympialaiset, Rainbow Warrior –aluksen pommitus, Israelin ja Palestiinan konflikti, Dachaun keskitysleiri ja Kiinan armeijan hyökkäys Tiibetin luostareihin. Itseään etsivä Peer vaeltaa kauhujen läpi ja tapaa poliitikkoja, prostituoituja, keskitysleirille vangittuja sekä muita kulkijoita. Valkopaitainen Solveig seuraa Peeriä taustalla, saavuttamattomana rakkautena.  

Esitys on monipuolinen kokonaisuus uutta ja vanhaa, kaunista ja rumaa. Alkuperäisteoksen runollinen kieli haastaa katsojaa pitkien monologien aikana. Vastapainoksi tanssitaan, lauletaan ja soitetaan. Lunta sataa, tuhka pölisee ja hiili tahraa kasvot. Näyttelijät heittäytyvät rankkoihin kohtauksiin koko kehollaan.

”Peer” on palapeli, jonka kokoaminen vaatii katsojalta keskittymistä ja avointa mieltä. 

"Peer" teatteri Vanhassa Jukossa 18.1.2014 asti. Lisätietoja: http://www.teatterikoulutus.fi/esitykset/peer