perjantai 29. marraskuuta 2013

All you need is love

Supermarketin lehtihyllystä tuijottaa siloteltuja kasvoja. Hymyileviä malleja, laulajia, näyttelijöitä, kirjailijoita, tv-kasvoja. Puuteri ja photoshop saavat kasvot hehkumaan. He ovat menestyjiä. Luemme näiden kauniiden ja rohkeiden tuhkimotarinoita ihaillen ja kadehtien. Menestyjät kimaltelevat punaisella matolla Hollywoodissa ja Linnan juhlissa.

Myös taviksilta vaaditaan nykyään menestystä. On luotava uraa, oltava tehokas, harrastettava muotilajeja, perustettava perhe, loistettava somessa, haalittava omaisuutta. Jos ei kykene tähän kaikkeen, on laiska luuseri, kunnianhimoton nobody. Meidät on opetettu tuntemaan syyllisyyttä siitä, että emme ole kellon ympäri tehokkaita superrobotteja. Olisiko jo aika hellittää vähän?

Vuorokaudessa on 24 tuntia, joista osa kannattaa uhrata nukkumiseen. Jäljelle jäävät tunnit voi kuluttaa haluamallaan tavalla. Jos haluaa kiivetä uratikkaita vauhdilla, perheelle jää vähemmän aikaa. Jos taas haluaa viettää aikaa perheen kanssa, työtahtia on pakko hidastaa. Moni uupuu ja sairastuu yrittäessään saada kaiken. Aikakoneen keksimistä odotellessa kannattaa keskittyä itselle tärkeimpään asiaan.


Minulla on ammatillisia haaveita, mutta eniten panostan ihmissuhteisiin. Menestys ei ole minkään arvoista, jos joudun sen saavuttaakseni luopumaan läheisistäni. En haaveile rahasta tai parrasvaloista. Uskokaa pois, onnellisuuteen ei vaadita omistusasuntoa, kallista autoa, muotivaatteita tai etelänmatkoja. Elämästä saa enemmän irti, kun unohtaa yhteiskunnan asettamat epärealistiset odotukset ja keskittyy olennaiseen.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Minä suojelen sinua taiteelta

Nainen katsoo seinältä.
Katson takaisin.
Nainen syyttää silmillään, huutaa vankina puun sisällä, seinälle ripustettu värikynänainen. Kyyneleet valuvat - vai ovatko ne sadevettä - pitkin naisen kasvoja.
Käännyn pois.

Tyttö leikkaa hiuksiaan, poika nukkuu kaapin päällä, äidin iho on sininen. Kaoottisia perheitä, palasia kodeista, tulkintoja tunteista.

Suuri installaatio. Sotkuisia kasvoja, fear and loathing, kuin kuvisluokka välitunnin aikana.

Kirjoja ja ihmisiä.
Sekatekniikka sekoittaa aistit.
Mies on hiljaa, mutta kalan suu on auki.

Pysähdyn vielä kerran.
Nainen on valahtanut pöydälle. Naisen vieressä kohoaa roskavuori. Muropaketit suklaapatukat paahtoleivät pakastepizzat appelsiinit maitotölkit kirkuvat kirkkaissa väreissä. Naisen suussa on muovia. Näen käytetyn terveyssiteen.

Käännyn pois.

Feminismi ynnä muita kirosanoja

The feminist agenda is not about equal rights for women. It is about a socialist, anti-family political movement that encourages women to leave their husbands, kill their children, practice witchcraft, destroy capitalism and become lesbians.

- Pat Robertson, televisioevankelista


Jos huomaat ajattelevasi kuten mr. Robertson, suosittelen jatkamaan lukemista.


Mitä feminismi on?

Olen täysin tietoinen siitä, että kutsumalla itseäni feministiksi leimaudun joidenkin ihmisten mielissä karvaiseksi miesvihaajaksi. Tavoitteenani onkin puhdistaa feminismin maine, rohkaista kaappifeministejä astumaan päivänvaloon ja saada mahdollisimman moni ymmärtämään, että feminismi hyödyttää meitä kaikkia.

Feminismi tarkoittaa yksinkertaisesti pyrkimystä tasa-arvoon. Kaikilla ihmisillä tulee olla samat oikeudet. Ketään ei saa syrjiä sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, kansalaisuuden, ihonvärin tai minkään muunkaan ominaisuuden perusteella. Kuulostaako radikaalilta? Tällainen pykälä on kirjattu mm. Suomen perustuslakiin ja Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen. Tasa-arvo ei siis ole vihreiden naisten, homojen tai muiden hihhuleiden keksintöä.

Miksi feminismiä tarvitaan?

Naisten ongelmat ovat suurimpia köyhissä maissa, mutta tasa-arvo ei ole vielä täysin toteutunut länsimaissakaan. Suomessa naisten työtä ei edelleenkään arvosteta yhtä paljon kuin miesten. Naisen tulot ovat vain 82 prosenttia miehen tuloista, naiset tekevät miehiä enemmän pätkätöitä ja johtajista vain 24 prosenttia on naisia. Todellisia ongelmia ovat myös naisten kokema perheväkivalta ja seksuaalirikokset.

Taistelu tasa-arvon puolesta jatkuu, kunnes tasa-arvo on saavutettu. 

Pysykää mukana, jatkoa on luvassa!



Lähteet:

Wikipedia





maanantai 4. marraskuuta 2013

Luen, siis olen.


Minä luen, koska haluan:

1) tietää

Luen sanomalehtiä, aikakauslehtiä, nettiartikkeleita, verkkolehtiä ja tieteellisiä tekstejä, koska tahdon tietää, mitä tapahtuu. Tahdon oppia uutta ja tuntea taustat. Tahdon ottaa selvää. Tykkään keskustella asioista ja ilmiöistä, ja keskustelu on mielekkäämpää, kun tietää faktoja.
Toisinaan tuntuu, että tieto lisää tuskaa. Toisinaan haluaisin vain sulkea silmät ja unohtaa nälänhädän, köyhyyden, väkivallan, riiston, ihmiskaupan ja ilmastonmuutoksen, kuten osa ihmisistä tekee. Tunnen kuitenkin velvollisuudekseni tietää, levittää tietoa ja ehkä jopa avata silmiä.

2) tuntea

Luen romaaneja, novelleja, proosaa ja runoja, joiden parissa liikutun häikäistyn haltioidun joskus tylsistyn ihastun pakahdun ahdistun rakastun. Voin olla vanha mies tai kulkukoira, voin kulkea Pariisin kujilla ja surmata lohikäärmeen. Fiktio avaa miljoonia ovia. Olen elänyt monta elämää, rakastanut ja menettänyt turvallisesti sohvalla viltin alla. En olisi sama ihminen, jos en olisi lukenut, mitä olen lukenut. En voisi kirjoittaa, jos en olisi ruokkinut sanavarastoani ja mielikuvitustani lukemalla. Lukeminen on oivallinen tapa laajentaa tajuntaa, ilman sivuvaikutuksia!