perjantai 29. marraskuuta 2013

All you need is love

Supermarketin lehtihyllystä tuijottaa siloteltuja kasvoja. Hymyileviä malleja, laulajia, näyttelijöitä, kirjailijoita, tv-kasvoja. Puuteri ja photoshop saavat kasvot hehkumaan. He ovat menestyjiä. Luemme näiden kauniiden ja rohkeiden tuhkimotarinoita ihaillen ja kadehtien. Menestyjät kimaltelevat punaisella matolla Hollywoodissa ja Linnan juhlissa.

Myös taviksilta vaaditaan nykyään menestystä. On luotava uraa, oltava tehokas, harrastettava muotilajeja, perustettava perhe, loistettava somessa, haalittava omaisuutta. Jos ei kykene tähän kaikkeen, on laiska luuseri, kunnianhimoton nobody. Meidät on opetettu tuntemaan syyllisyyttä siitä, että emme ole kellon ympäri tehokkaita superrobotteja. Olisiko jo aika hellittää vähän?

Vuorokaudessa on 24 tuntia, joista osa kannattaa uhrata nukkumiseen. Jäljelle jäävät tunnit voi kuluttaa haluamallaan tavalla. Jos haluaa kiivetä uratikkaita vauhdilla, perheelle jää vähemmän aikaa. Jos taas haluaa viettää aikaa perheen kanssa, työtahtia on pakko hidastaa. Moni uupuu ja sairastuu yrittäessään saada kaiken. Aikakoneen keksimistä odotellessa kannattaa keskittyä itselle tärkeimpään asiaan.


Minulla on ammatillisia haaveita, mutta eniten panostan ihmissuhteisiin. Menestys ei ole minkään arvoista, jos joudun sen saavuttaakseni luopumaan läheisistäni. En haaveile rahasta tai parrasvaloista. Uskokaa pois, onnellisuuteen ei vaadita omistusasuntoa, kallista autoa, muotivaatteita tai etelänmatkoja. Elämästä saa enemmän irti, kun unohtaa yhteiskunnan asettamat epärealistiset odotukset ja keskittyy olennaiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti