Supermarketin
lehtihyllystä tuijottaa siloteltuja kasvoja. Hymyileviä malleja, laulajia,
näyttelijöitä, kirjailijoita, tv-kasvoja. Puuteri ja photoshop saavat kasvot
hehkumaan. He ovat menestyjiä. Luemme näiden kauniiden ja rohkeiden
tuhkimotarinoita ihaillen ja kadehtien. Menestyjät kimaltelevat punaisella
matolla Hollywoodissa ja Linnan juhlissa.
Myös taviksilta vaaditaan
nykyään menestystä. On luotava uraa, oltava tehokas, harrastettava muotilajeja,
perustettava perhe, loistettava somessa, haalittava omaisuutta. Jos ei kykene
tähän kaikkeen, on laiska luuseri, kunnianhimoton nobody. Meidät on opetettu
tuntemaan syyllisyyttä siitä, että emme ole kellon ympäri tehokkaita
superrobotteja. Olisiko jo aika hellittää vähän?
Vuorokaudessa on 24
tuntia, joista osa kannattaa uhrata nukkumiseen. Jäljelle jäävät tunnit voi kuluttaa
haluamallaan tavalla. Jos haluaa kiivetä uratikkaita vauhdilla, perheelle jää
vähemmän aikaa. Jos taas haluaa viettää aikaa perheen kanssa, työtahtia on
pakko hidastaa. Moni uupuu ja sairastuu yrittäessään saada kaiken. Aikakoneen
keksimistä odotellessa kannattaa keskittyä itselle tärkeimpään asiaan.
Minulla on ammatillisia
haaveita, mutta eniten panostan ihmissuhteisiin. Menestys ei ole minkään
arvoista, jos joudun sen saavuttaakseni luopumaan läheisistäni. En haaveile
rahasta tai parrasvaloista. Uskokaa pois, onnellisuuteen ei vaadita
omistusasuntoa, kallista autoa, muotivaatteita tai etelänmatkoja. Elämästä saa
enemmän irti, kun unohtaa yhteiskunnan asettamat epärealistiset odotukset ja
keskittyy olennaiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti