maanantai 19. elokuuta 2013

Rantautuminen

Avoimella ulapalla tuulen mukana ajelehtiminen on ohi. Aallot kuljettavat kohti rantaa, enkä voi enää kääntyä takaisin. Meri sylkäisee minut kidastaan. On aika nousta maihin, upottaa varpaat hiekkaan, muistaa taas puut ja asfaltti. On aika osallistua maailmaan, ruveta taas jalankulkijaksi, silminnäkijäksi, asettaa itsensä alttiiksi kaikelle. Objektista subjektiksi.

Tämän blogin aloittaminen kauhistuttaa minua. En ole juuri koskaan kirjoittanut julkisesti. Vain harvat ja valitut ovat saaneet lukea tekstejäni, jotka ovat pääsääntöisesti olleet tiukkaan metaforavyyhtiin kiedottua proosaa. Tuon vyyhdin purkaminen ja tekstieni ytimen, todellisen Idan, paljastaminen tulee olemaan suuri haaste. En ole pitkään aikaan käväissyt mukavuusalueeni ulkopuolella, joten ehkä on hyvä vihdoin koetella rajojaan, työntää niitä vähän kauemmas. Olen elänyt turvallisesti ja hiljaa jo tarpeeksi kauan.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti