maanantai 4. marraskuuta 2013

Luen, siis olen.


Minä luen, koska haluan:

1) tietää

Luen sanomalehtiä, aikakauslehtiä, nettiartikkeleita, verkkolehtiä ja tieteellisiä tekstejä, koska tahdon tietää, mitä tapahtuu. Tahdon oppia uutta ja tuntea taustat. Tahdon ottaa selvää. Tykkään keskustella asioista ja ilmiöistä, ja keskustelu on mielekkäämpää, kun tietää faktoja.
Toisinaan tuntuu, että tieto lisää tuskaa. Toisinaan haluaisin vain sulkea silmät ja unohtaa nälänhädän, köyhyyden, väkivallan, riiston, ihmiskaupan ja ilmastonmuutoksen, kuten osa ihmisistä tekee. Tunnen kuitenkin velvollisuudekseni tietää, levittää tietoa ja ehkä jopa avata silmiä.

2) tuntea

Luen romaaneja, novelleja, proosaa ja runoja, joiden parissa liikutun häikäistyn haltioidun joskus tylsistyn ihastun pakahdun ahdistun rakastun. Voin olla vanha mies tai kulkukoira, voin kulkea Pariisin kujilla ja surmata lohikäärmeen. Fiktio avaa miljoonia ovia. Olen elänyt monta elämää, rakastanut ja menettänyt turvallisesti sohvalla viltin alla. En olisi sama ihminen, jos en olisi lukenut, mitä olen lukenut. En voisi kirjoittaa, jos en olisi ruokkinut sanavarastoani ja mielikuvitustani lukemalla. Lukeminen on oivallinen tapa laajentaa tajuntaa, ilman sivuvaikutuksia!



1 kommentti: