sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Tarina minusta

Osa I
1998-2003

Vaalea poninhäntä heiluu, kun juoksen, ponnistan ja mätkähdän hiekalle. Melkein neljä metriä. Kuula jättää kämmeneen metallisen hajun. Varon astumasta parasta työntöäni yli. 60 metrin juoksun lähtöviivalla jännittää, mutta lähtölaukauksen kajahdettua en ajattele mitään. Olen kolmen parhaan joukossa kaikissa koulun yleisurheilukilpailujen lajeissa, saan mitalin kaulaan joka kevät. Isommilla areenoilla en kuitenkaan pärjää tytöille, joilla on piikkarit ja nimikoitu juomapullo.
Radanvarsikaupungissa on turvallista kasvaa. Leikin metsissä, teen lumiukkoja, tulen aina ajoissa kotiin syömään ja katson pikkuveljen kanssa Muumeja. Urheilun ohella käyn partiossa ja seurakunnan kerhoissa, luen ja kirjoitan tarinoita.

Osa II
2004-2010

Nightwish on muuttanut elämäni. Vaatekaappiin ilmestyy korsetti ja silmien ympärille mustaa kajalia. Lastenkirjat vaihtuvat fantasiaromaaneihin ja kirjoittamiini tarinoihin tulee synkempiä sävyjä. Kaverit pysyvät samoina. Olen hiljainen runotyttö, pärjään hyvin koulussa ja tulen edelleen ajoissa kotiin syömään.
14-vuotiaana uhmaan ujouttani liittymällä nuorisoteatteriin. Saan uusia ystäviä, opin rakastamaan lavalla olemista ja pahin ujouskin alkaa hiljalleen karista. Teatteri on toinen kotini viiden vuoden ajan.
Lukiossa on enimmäkseen kurjaa, mutta teatteri ja toinen rakas harrastus, cheerleading, kannattelevat. Treenaan tosissani, venyn spagaattiin ja huudan kovaa. Opin rakastamaan glitteriä ja mustelmia.

Osa III
2010-2013

Lukion jälkeen en tiedä mitä tekisin, joten päädyn opiskelemaan hotellivirkailijaksi. Koulussa tapaan miehen, jolla on maailman kauneimmat silmät. Rakastumme ja muutamme yhteen. Seuraavana syksynä lopetan koulun ja pysähdyn miettimään, mitä oikeasti haluan tehdä. Miettimiseen kuluu enemmän aikaa kuin olin kuvitellut, mutta se kannattaa.
Syksyllä 2013 aloitan journalismiopinnot kansanopistossa. Jo ensimmäisenä koulupäivänä huomaan tulleeni oikeaan paikkaan. En tunne enää tarvetta olla hiljaa.


1 kommentti: