Osa I
1998-2003
Vaalea poninhäntä
heiluu, kun juoksen, ponnistan ja mätkähdän hiekalle. Melkein neljä metriä.
Kuula jättää kämmeneen metallisen hajun. Varon astumasta parasta työntöäni yli.
60 metrin juoksun lähtöviivalla jännittää, mutta lähtölaukauksen kajahdettua en
ajattele mitään. Olen kolmen parhaan joukossa kaikissa koulun
yleisurheilukilpailujen lajeissa, saan mitalin kaulaan joka kevät. Isommilla
areenoilla en kuitenkaan pärjää tytöille, joilla on piikkarit ja nimikoitu
juomapullo.
Radanvarsikaupungissa
on turvallista kasvaa. Leikin metsissä, teen lumiukkoja, tulen aina ajoissa
kotiin syömään ja katson pikkuveljen kanssa Muumeja. Urheilun ohella käyn
partiossa ja seurakunnan kerhoissa, luen ja kirjoitan tarinoita.
Osa II
2004-2010
Nightwish on muuttanut
elämäni. Vaatekaappiin ilmestyy korsetti ja silmien ympärille mustaa kajalia.
Lastenkirjat vaihtuvat fantasiaromaaneihin ja kirjoittamiini tarinoihin tulee
synkempiä sävyjä. Kaverit pysyvät samoina. Olen hiljainen runotyttö, pärjään
hyvin koulussa ja tulen edelleen ajoissa kotiin syömään.
14-vuotiaana uhmaan
ujouttani liittymällä nuorisoteatteriin. Saan uusia ystäviä, opin rakastamaan lavalla
olemista ja pahin ujouskin alkaa hiljalleen karista. Teatteri on toinen kotini
viiden vuoden ajan.
Lukiossa on enimmäkseen
kurjaa, mutta teatteri ja toinen rakas harrastus, cheerleading, kannattelevat.
Treenaan tosissani, venyn spagaattiin ja huudan kovaa. Opin rakastamaan
glitteriä ja mustelmia.
Osa III
2010-2013
Lukion jälkeen en tiedä
mitä tekisin, joten päädyn opiskelemaan hotellivirkailijaksi. Koulussa tapaan
miehen, jolla on maailman kauneimmat silmät. Rakastumme ja muutamme yhteen.
Seuraavana syksynä lopetan koulun ja pysähdyn miettimään, mitä oikeasti haluan
tehdä. Miettimiseen kuluu enemmän aikaa kuin olin kuvitellut, mutta se
kannattaa.
Syksyllä 2013 aloitan
journalismiopinnot kansanopistossa. Jo ensimmäisenä koulupäivänä huomaan
tulleeni oikeaan paikkaan. En tunne enää tarvetta olla hiljaa.
Hyvä. Sanat taipuvat omaksi tarinaksi!
VastaaPoista